Selviytymisestä nauttimiseen – varusteet arktiselle vaellukselle
Teksti ja kuvat: Rosa Vuorela
Säätiedotus lupaa maaliskuiseen Ruotsin Nikkaluoktaan napakkaa -30°C pakkasta juuri kun olen osallistumassa siellä viikon hiihtovaellukseen Kebnekaisen ympäri. ”Tuntuu kuin -38°C” -lukema säätiedotuksessa saa miettimään vakavasti jokaista yksityiskohtaa varusteissa, erityisesti pukeutumisessa. Miten näin kylmiin olosuhteisiin kannattaa pukeutua?
Strategia kylmyyttä vastaan
Kerrospukeutumisessa suosin alimmissa kerroksissa merinovillaa, koska villan ominaisuudet ovat tunnetusti lyömättömät erityisesti talviolosuhteissa. On tärkeää, että kosteus siirtyy pois iholta ja liikkuminen tuntuu kevyeltä ja mukavalta. Luomumerinovilla eristää lämpöä loistavasti kiharan rakenteensa ansiosta, ja luomulaatuisena siinä ei ole iholle tai ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Lisäksi villa on luonnostaan likaa hylkivä ja se neutraloi hajuja, mikä on retkiolosuhteissa miellyttävää. Vaikka hiihtovaelluksella varusteita kuljetetaan ahkiossa, on lisäksi hyvä miettiä kokonaispainoa, talvella kun varusteita ja ruokaa on muutenkin enemmän mukana.
Aloitan suunnittelun pohtimalla talvipukeutumisen ongelmakohtiani. Ne ovat ehdottomasti reiteni ja pakarani, jotka kerran paleltuivat aika pahasti. Ne kylmettyvät todella helposti, joten päätän ottaa kokeiluun Ruskovillan
ulkoiluhousut, koska niissä on kaksinkertainen neulos polvista vyötäröön, eli lisälämpöä juuri sinne missä tarvitaan. Lisäksi valitsen merinovillaiset
puolihousut mukaan, sillä olen kuullut, että villashortsit villahousujen päällä on tehokas lisä kovilla pakkasilla.
Yläosaksi valitsen mukaani
ulkoilupaidan, koska pitkä kaulus ja vetoketjun tuulilista näyttävät suojaavan kaulaa tehokkaasti viimalta ja lisäksi estävän jäisen ketjun osumasta leukaan. Lisäksi takaa pidennetystä helmasta saan lisäsuojaa selälle, kun käytössäni on normaalilla vyötäröllä varustetut kuorihousut, jotka tuntuvat talvikäytössä aina hieman matalilta.
Ruskovillan
villafleece ei ole materiaalina itselleni entuudestaan tuttu, mutta pehmeäksi harjatun villaneuloksen lämpöominaisuudet kuulostavat hyvälle. Mieltä lämmittää myös ajatus siitä, että villafleece on 100 % luonnontuote, joten siitä ei irtoa mikromuovia luontoon eikä niiden värjäämiseen ole käytetty kromivärejä eikä raskasmetallisuoloja.
Koska kasvoni ovat myös herkät kylmälle, lähtee mukaani vielä merinovillainen
pipo ja
tuubihuivi, sekä lisäksi
silmikko, joka vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta helposti kastuville kaulureille.
Kebnekaisen ympäri
Vaellusreittimme kulkee vastapäivään ympäri Ruotsin korkeimman vuoren Kebnekaisen. Reitti on kuin kaikenkattava tunturivaelluksen pienoispaketti, jossa kokee kaikkea aina tunturikoivikoista tunturin syleilyyn 1100 m korkeudessa ja siitä vuorten väliseen solaan.
Sää muuttuu monesti yllättäen ja muovaa maisemia omanlaisekseen. Välillä tuntuu siltä kuin hiihtäisi vaahtokarkissa vaaleanpunaisen taivaan värjätessä puuterilumen pehmeät muodot. Toisena päivänä kaikki taas on niin valkoista, että vuorien seinämästä hahmottaa vain hentoja ääriviivoja, mutta ei oikein näe mistä ne alkavat ja mihin ne loppuvat.
Kirkas tuuleton pakkaspäivä saa mielialan yhtä korkealle kuin vihdoin esiin tullut aurinko, mutta kun tuuli alkaa pöllyttämään lunta ja tekemään suurten vuorten välisestä solasta tuulitunnelia, sitä herää itsekin eloon ihan eri tavalla. Mutta kun on pukeutunut oikein, voi ottaa vastaan lähes mitä tahansa, mitä luonto haluaa kulloinkin tarjota.
1. päivä. Hiihtovaellus alkaa Nikkaluoktasta Vistasvaggiin
Merinovillaiset pipo ja tuubihuivi olivat päällä käytännössä koko ajan. Ensimmäisenä pakkanen nousi Vistasvaggissa -32 C asteeseen. Yöllä näkyi revontulia ja täysikuu loisti. Aamun kirkastuessa maisema on kuin vaahtokarkkia.
2. päivä. Aamulla laitetaan makuupussit ulos tuulettumaan aamiaisen ajaksi. Ruskovillan villafleece on toimiva tauko- ja leirivaate. Villafleecen ja untuvahousujen alla on Ruskovillan ulkoilukerrasto ja päässä merinovillapipo.
Lisää kerroksia
Auringon laskiessa pakkanen kiristyy monena iltana yli -20
°C asteeseen. Vaikka pidän Ruskovillan ulkoilupaitaa ja -housuja koko päivän päällä, aion myös nukkua niillä, koska ne tuntuvat päivän päätteeksikin miellyttäviltä päällä.
Yöllä pakkasen noustessa kireään -32°C herään siihen, kun nenä tuntuu muuttuneen kylmäksi makuupussin pienessä hengitysraossa. Nostan ulkoilukerraston pitkää kaulusta ihan nenän alle ja käännän merinovillapipon taitoksen auki nenän päälle. Mahtavaa, kun vaatteissa on säätövaraa. Olen ottanut villafleecen sisälle makuupussiini irrallisena ja käytän sitä pienenä lisäpeittona, jota siirrän hieman lämmittämään kylkiäni. Lämpö leviää hetkessä ja on helppo taas nukahtaa.
3. päivä. Tauolla Ruskovillan ulkoilukerrasto pitää lämpöä yllä ilman lisäkerroksia untuvatakin alla. Taustalla Nallon 1585 m huippu. Silmikko pysyi päällä kuin valettu ja suuaukkoa oli helppo siirellä paksummillakin hanskoilla. Kuvat: Oskari Mylläri
Ulkoilukerrastot toimivat todella hyvin myös päivisin. Hiihtäessä merinovilla tuntuu miellyttävältä kuorivaatteiden alla, ja ulkoilupaidan pitkät hihat ja takaosa suojaavat ihoani ilman, että niitä täytyisi nykiä.
Kun neljäntenä päivänä lähdemme nousemaan Nallosta ja reittimme kulkee koko aamupäivän varjossa, tuntuu, että lisäeriste reisille olisi hyvä. Lisään tauolla Ruskovillan puolihousut väliin ja ne antavatkin lisälämpöä niin hyvin, että pärjään niillä myös seuraavan päivänä, kun tuuli nousee 10 m/s. Tällöin puen myös ensimmäistä kertaa silmikon ja se tuntuu pysyvän paikoillaan kuin valettu, vaikka siirtelen sen suuaukkoa kasvoillani paksut hanskat kädessä. Tällaisia pieniä asioita osaa arvostaa valtavasti, kun olosuhteet alkavat haasteellisiksi.
4. päivä. Maasto lähti laskemaan ja tuntureiden huiput näkyivät horisontissa kauniisti. Aurinko paistoi, mutta ilma oli silti niin viileä, että oli aika laittaa puolihousut jalkaan.
5. päivä. Navakka tuuli nousi matkan jatkuessa vuorten väliseen solaan ja pääsimme hiihtämään vastatuuleen. Jokainen retkikunnan jäsen oli vuorollaan vetovuorossa tekemässä reittiä. Vuoro kesti yhden legin, eli 50 minuuttia. Telttojen myrskypystytys 10 m/s tuulessa.
Mukavaa ja turvallista talvitelttailua
Talvitelttailussa teltan suojissa ei tarvitse värjötellä. Bensakeittimen lämmössä teltan yläosassa vaatteet kuivuvat nopeasti ja päivän päätteeksi siellä roikkuvat iloisesti niin sukat, hanskat, kaulurit kuin pipotkin. Ulkoilukerraston käyn yhtenä iltana tuulettamassa pihalla, mutta muuten annan sen kuivahtaa päällä.
Illat menevät ruuan laitossa ja lunta sulattaessa juomavedeksi. Koska teltan sisällä käsitellään tulta ja kiehuvaa vettä, täytyy niiden käsittelyssä olla erityisen varovainen. Villa onkin siitä hyvä materiaali, että se on paloturvallisempi kuin keinokuidut, koska sillä on korkea syttymispiste eikä se sula. Kuorihousut on kuitenkin hyvä pitää jalassa kiehuvaa vettä käsitellessä.
Heti leiriin tullessa villafleece on mukava pukea päälle. Se on niin lämmin, ettei sitä kannata käyttää kuoritakin alla hiihtäessä kuin todella kovalla viimalla, mutta muutoin käytän sitä jatkuvasti. Vaikka lähtiessäni mietin villapaidan ottamista mukaan, päätin luottaa pelkkään villafleeceen, ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
Villafleece on toimiva leirivaate. Yöllä se on mukava ottaa makuupussiin pieneksi peitoksi antamaan lisälämpöä. Kuoperjåkkassa merinovillaiset ulkoilukerrastot saivat tuuletusta kirpeässä pakkasessa.
Merinopipo tuntui miellyttävältä ja se olikin lähes koko matkan ajan päässä, lukuunottamatta lämpimässä teltassa kuivattelua. Huivi tai silmikko on talviretkeilyllä must -tuote. Se suojaa kasvoja ja lämmittää hengitysilmaa.
Palautumista vaatteillekin
Seikkailemme Kebnekaisen ympärillä kaiken kaikkiaan kuusi vuorokautta ja lopulta saavumme Nikkaluoktan Sarriin, josta on aika aloittaa kotimatka. Luonto antoi tällä matkalla upean kokemuksen talviretkeilystä, eikä säästellyt sääolosuhteissa. Se opetti luottamaan varusteisiin. Hyvistä retkeilyvaatteista tulee kuin luottoystävät, joiden kanssa uskaltaa lähteä myös seuraaville seikkailuille. Koskaan kun ei voi olla varma, minkälaiset olosuhteet seuraavalla retkellä tulee olemaan.
6. päivä. Myrskyisän yön jälkeen herättiin aurinkoiseen, mutta kylmään aamuun. Kotimatka alkoi. Matkan viimeiset maisemat korkealta.
Laadukkaimmatkin vaatteet kaipaavat pientä palauttelua reissun jälkeen. Vaikka merinotuotteille riittää monesti tuuletus niiden uudistamiseen, pidempien reissujen jälkeen kannattaa ne pestä. Samalla voin tarkistaa niiden kunnon seuraavia retkiä varten.
Käytän pesuun Ruskovillan suosittelemaa
Sonettin hoitavaa villan- ja silkinpesuainetta, jonka oliivi- ja rapsiöljy pitää villan todella pehmeän tuntuisena. Ero on huomattava ja tavallisella villapesuaineella pestyt vaatteet tuntuvat hieman karkeilta. Koska Ruskovillan tuotteet ovat luomusertifioitua, niissä ei ole käytetty koinsuoja-ainetta, joten pakkaan ne niiden mukana tulleisiin uudelleen suljettaviin muovipusseihin ja laitan ne hetkeksi lepäämään ja odottamaan seuraavia retkiä.
